Keskiviikko 05.8 Heräsimme
aivan normaaliin aikaan, mutt' luonto ei
ollut mukautunut.
Kuitenkin kymmenen aikaan lähdimme
uusin öljyin ja suodattimin koneistamaan utuiseen Indalsälvin
suun suuntaan. Hyvästä kelistä ei tietoakaan; 1 – 2 ms
S. SE. Tuuleton pelti-keli, laitoimme ”mustan
miehen” ohjaimiin, joten oli aikaa
seurailla näkymiä sekä luontoa.
Saimme nähtävillemme ”Örnin",
sekä ”sällin”, ja merimetsojen kotisaaren; muuten siirtymämatka
oli tapahtumaköyhä.
Eihän matkassa tarvi olla dramatiikkaa ollakseen kiinnostava, mutt' purjehtijalle merkitsee paljon tuuli, merenkäynti, ja kaikki se siihen liittyvä; ne tuottavat
kehossa sellaisia kemikaaleja, jota ei muut ymmärrä.
Neljäntoista paikkeilla saavuimme
lahdelmaan, jonka suussa oli vanhan Ruukin satama, lahdelmassa
muutama saari, haarakkeiden pohjassa makasi rauhoitettuja hylkyjä.
Löysimme paikan; Gunvor
& Åke Kjellströmin pitämän vierasvenesataman
Lill – Lubbanin saaresta.
N 62* 10' 3” E 17* 31' 0” poiju / laituri paikan. Neljän tunnin koneistuksen jälkeen. Paikalla
oli puolenkymmentä venettä.
Rantauduttuamme saimme
tervetuliais halauksen Gunvor'a,
sillä Åke oli viemässä lapsenlapsia
”maa-yhteyteen” ?. Yöpymis maksu oli kuusikymmentä paikallista; sisältäen saunan, soutuveneen, sekä
”PuuCeen”.
Rantantumisen jälkeen, lähdimme
luonto-polulle. Seija oli varautunut muutamin muovipussein, jotka täyttyivät
nopeasti; mustikoista, sekä sienistä. Rannalla eräs vanhempi mies kysyi: Mistä
olimme löytäneet noin paljon sieniä ja marjoja. Kerroimme paikat.
Aterioinnin jälkeen; oli soutumaraton. Vajaan kilometrin matka ”Vanhan-ruukin” laitureille.
Muutaman tunti kävelyä Galtströmsbrukissa sekä kirkolla, joka oli vaatimaton ruukkiin
verrattuna. Palasimme takaisin ”hylky-ryppäiden” yli satamaan saunan lämmitykseen. Vedet oli
pumpattava käsipumpuin; läheisestä suosta;
/ merestä.
Kävimme uimassa useista
vanhan-ajan laituri-arkku -kielloista huolimatta.
Torstai 06.8. Hieman
aiemmin kuin edelliss päivänä pääsimme liikkeelle.
Keliolosuhteet tuntuivat
paranemaan, mutt' edelleen joutuiss' työnteleen pellillä. Luvassa oli 2 – 7 ms.
S. SE. Sellaista erittäin tiukkaa
luovia, ST'n – ja pellin avulla.
Poukkoilimme muutamissa lahdelmissa, jotka näyttivät erittäin suotuisilta
kiinnittäytymiseen, mutta rannat kivikkoisia, karuja sekä luontaantyöntäviltä;
kuten veden itärannalla, Suomen puolella. Täällä saattoi poikkeuksena olla,
että pääsit hyvin rantaan, mutta ”koukulle” ei löytynyt sopivaa paikkaa tai
syvyttä.
Stocka' mainitaan joissain julkaisuissa määrätyille
tuulille suojaisaksi satamaksi. Mutt'
meille se ei nyt käynyt, koska yltyvä tuuli oli idän / etelän välistä
ja sataman suu oli
saman suuntainen. Vene kieppui
tunnin toista; etsiessämme päivittäis
tavara kauppaa.
Sellaista ei paikalla ollut;
ainoastaan ”turisti-krääsää”. Pitkään ei
päätöstä tarvinut miettiä.
Palaisimme hieman takaisin; Mellanfjärdeniin.
Sataman sisääntulon löydettyämme
ajo ei tuottanut ongelmia. Ainoastaan sekavalta näyttävä kalastaja kylä. Rauhallisesti lehestyessämme näimme
vierasvene-sataman ”kyltin” äärimmäisenä lahdelman itä laidalla. Siitä jatkui
punaiseksi maalattujen vene-vajojen rivistö. Laituri oli tosin vain muutaman
veneen mittainen, ”makasiini - laituri”. Etäisinpään nurkkaan menimme, se oli sääennusteisiin
nähden ”sopiva”. N 61* 57' 4”
E 17* 20' 6” .
Kiinnityimme viidentoista jälkeen, melkein
kaksikymmentäviisi mailia koneistusta.
Paikallisen ”boj-laiturin” sekä sosiaalitilojen suhteen satanen ei tuntunut
kohtuuttomalta
Käväisimme suosimassa kylä-kauppaa
ostoksilla. Ruokailimme, tutustuimme paikkaan, kunnes eräs ”papparainen” käveli
”lehmänkello” kourassa; ilmoittaen, ett' kello on täys'.
Kahdeksantoista jälkeen olit
omillasi; kaikki sulkeutui: Kaupat,
Ravintolat, sekä ”krääsä” ja Myymälät. Juuri ku' Seija pääsis' vauhtiin.
Jouduimme laahustamaan
kylän-raittia auringonlaskun suuntaan.
Tarjolla oli joenvartta molenpiin
suuntiin. Vailla merkittäviä
ajankohtaisuuksia. Tärkein taisi olla naisten sauna.
Kyllä hän huhuili,
”suhkutellessani” saunan ikkunasta moneen otteeseen; ett' tuu' vaan, ei tääll' ketään muita ole.
Suihkusta palatessani, viereisen
veneen kaveri kysäisi, ett' onko minulla laitetta jolla voisi ladata; ”kännyä”, kameraa ja käyttää ”tietsikaa”.
Sanoin; jos heillä olis yksi haaroitus rasia niin meiltä löytyis toinen.
Jostain hän taikoi / lainasi, sekä sai meidän rasian.
Puolen yön maissa käydessäni punkkaan katsoin, vieläkö hän istui ”läppärin” kanssa lyhyen johdon päässä laiturilla. Yö oli kirkas ja täysikuu losti taivaalla.
Perjantai 07.8. Aikaisin
toivekkaana heräsimme aamu toimille. Keli näytti pilviseltä; ja heikko
tuuliselta, sekä erittäin sateiselta. Kuitenkin ennusteiden mukaan, piti
olla 1 – 7 ms.
S.SE / S. Poutainen.
Niitä aamutoimia tehdessä
ilman-kosteus lisääntyi, puski kattavaa sumu-harsoa lahdelman ulkopuolelle.
Yhdeksän aikaan irrottautuessamme
lähti eräs pursi matkaan. Sillä näytti
olevan ”tutka” mastossa. Yritimme seurata sitä; muutaman mailien matkalla
kuitenkin kadotimme sen. Joten turvauduimme omiin tuttuihin mittareihin
sekä ”järkeemme”. Annoimme pisteet
Gepsulle, matkaa ja syyvyyttä jouduimme tarkkailemaan. Näillä tiedoilla selvitimme
itsemme väljemmille vesille. Avoimeen päästyämme olosuhteet muuttuivat lähemmäksi ennusteita. Suunta-haarukka,
matka vaihteleva etelä lounainen; tuuli
/ navakkuus; olemattoman vaihteleva, ja
vastainen. Keulapurjein koneella höystettynä, tiukassa luovissa etenimme Hölick' ä
kohden.
Iltapäivästä puoli neljän aikaan
saavuimme Hölick' n. N
61* 37' 5” E 17* 26' 1” . Tämä
paikka oli pakon sanelema, koska seuraava satama oli melkoisen matkan päässä.
Marina sijaitsee luode / kaakko -suuntaisessa niemekkeessä, etelän suuntaan avautuvassa lahdelmassa. Niemen eteläranta erittäin karikkoinen, joten
lähestyminen oli tarkkaa puuhaa. Hyvin merkittyä väylää sai onneksi kuitenkin ajella lahdelmaan.
Vieraslaiturit näyttivät olevan
varatut, joten jäimme laiturin päähän kylki-kiinnitykseen. Hetken ehdimme siinä
ihmetellä, kunnes eräs vene teki lähtöä. Vaihdoimme paikkaa, ja saimme
puomilaituri paikan viiteenkymmeneen paikallista. Sosiaalitilat olivat hieman
kauenpana, joten meille niistä ei ollut iloa.
Vierailimme kylän Kappelissa, sen sisälläkin,
kalastaja-puodeissa, sekä muutenkin kylällä.. Ostoksia varten täytyi taivaltaa
muutaman kilometrin päässä olevan Camping paikan ”kioskille”, mutt' siell' ei ollu meille mitään. Falukorvia, Sips ja
jätskiä; siinä tais' tarjoilu tulla.
Seija kävi kuvaamassa auringonlaskua eri rannoilla; palaten hieman pettyneenä, en tiedä mikä oli pettymyksen
syynä (latojan huomio: kun en uskaltautunut uimaan...).
Lauantai 08.8. Aamusta
kahdeksan aikoihin suunnistimme samaan suuntaan; sekä saman suuntaisiin tuuliin.
Luvassa oli pilvi-poutaa ja hieman
aurinkoa.
Tuuli 7 – 9 ms
S. SE.S . Erittäin vastaisia
sinne' päin seilaileville. Lähdimme
tutuksi tulleella yhdistelmällä:
ST- ja Pelti. Puskimme yhdistelmällä voimistuvaan
tuuleen.
Olimme valinneet kohteeksemme Söderhamnin.
Matkaa linnuntietä vajaat kolkyt
mailia. Seitsemän tuntia ”venkoiltuamme”, saavuimme varsinaiseen ”muta-ojaan” eli syvään, kapeaan merenlahteen. Siinä ei ollut varsinaista muta-ongelmaa, vaan siellä ei päteneet mitkään veneilylait. Jokainen, joka pystyi
ajamaan nopeammin tai röyhkeämmin oli
”niskanpäällä”.
Onneksi kyseessä oli suurelta osin
paikallinen veneily. Perille päästyämme näimme venepoliisi partion,
jonka piti huolehtia
”Vuonon” liikenteestä, (mutt' hee'
näyttivät pysäköineen veneensä
vuonon alku-lähteille taukoilemaan).
Viidentoista maissa tavoitimme
Söderhamnin. Reilun seitsemän tunnin ja kolmenkymmenen kolmen
mailin jälkeen. Lähestyimme poiju / laituri paikkaan.
N 61* 18' 3” E 17*04' 0” . Katselimme, kun eräs kolkytjalkanen konevene putsasi
itselleen pohjia kiinnittyäkseen. Pohjasta nousi penkkejä, polkupyöriä sekä
muuta sekalaista puu / metallijätettä.
Tovin heiteltyään tavaraa laiturille, asettui hän paikkaansa.
Olimme hieman varauksellisia, josko joutuisimme samanlaisiin puuhiin.
Rantautumismuodollisuudet tapahtuivat kommelluksitta
vajaan sadan metrin päässä silloista, jotka olivat kylän / kaupungin
keskeisellä paikalla. Siltojen yli tuntui tapahtuvan kaikki
liikkuminen. Shell-huoltamo sillan kupeessa hoiti vierasvenesataman bookauksia. Seitsemänkymmenen
paikallisen rahan turvin saimme kiinnityksen sekä parakissa olevat sosiaalitilat käyttöömme. Pian saavuttuamme paikalle sataman yllätti sähkökatkos. Meitä se ei kuitenkaan paljoa haitannut, Kynttilän valossa hoidimme rantautumisrituaalit.
Paikastamme muutaman kymmenen
metrin päässä oli sosiaaliparakki A/ B . Oletimme ensin; ett' A olisi
naisten ja B miesten. Mut' asia ei ollut niin
yksinkertainen. Me vuorot-telimme A:n
suhteen. Kävimme yhdessä suhkussa, kertomatta asiasta kenellekkään.
Tosiasiassa avaimemme eivät
pelanneet ”logisesti” ; vaan aivan ”anaseksisesti”.
Käväisimme pikaisesti
paikallisessa ale-liikkeesä ruoka ostoksilla. Ruokailimme ”sillai”
nopeasti. Seitsemäntoista jälkeen
olimme jalotellen liikenteessä. Tutustuimme paikkaan, jonka norjalaiset ja suomalaiset emigrantit olivat tavallaan joskus perustaneet. Isosta paikasta ei
ollut kyse.
Kaupunkikierroksella sattui
olemaan ”paikallisten mobilistien” näyttely; kera lieve-ilmiöin.
Me kävimme katsastamassa Ulrika Eleonora kirkon kauniine
kirkkomaineen ja kukkaisloistoineen sekä muutamat rauhalliset kadut ja rakennukset. Palasimme
venheelle ehjin - nahoin kaikesta metelistä ja melskeestä
huolimatta.
Sunnuntaina aamusta
09.8 heräsimme ”jo” ennen ylösnousua. Pikaisen
aamupalan jälkeen lähdin ”viimekäden” kierrokselle. Tiesin, ett' naapurissa
ollaan yhtä tarkkoja kirkonmenojen suhteen kuin meillä kotona. Säntäsin
oikopäätä ”Kappeliin” ottaakseni muutaman sisäkuvan hyvin hoidetusta Ulrika
Eleonorasta, mm uruista
Tehtyäni tarvittavat ”salaatti”
ostokset palasin veneelle ja irrottauduimme puolen päivän maissa.
Suuntasimme edelleen etelään. Lupauksia oli
9 – 5 ms. SSE. S. SW. Yrityksenä saavuttaa vajaan kolmenkymmenen
mailin päässä oleva Axmar Bruk. Matkalla näimme mm. erikoisen saunan/uimakopin ja auringon siivilöityvän pilvien läpi
Pelkkää peltiä tarjoimme ”rännissä”. Avoimeen päästyämme kakkos reevuin, tarkasti
luovien, saavuimme erittäin kiviseen rannikon läheiseen väylään. Siitä johti
mielestäni
erittäin huonosti viitotettu
väylä Axmar Brukiin . Olimme
joskus aiemmin ”törmänneet” näihin
”ruottalaisten klockiin”, outoihin merimerkkeihin . Niiden havaittemisessa pitäisi olla
paikallistuntemusta.
Lopulta kippari huomasi lännen
puolella olevan vierasvenesatamaan, johon johti karikkoinen reitti
hylkeidensujelualueen poikki laituriin. Ensin piti kyllä kiertää muutama saari pohjoisen kautta, jotta
pääsisimme laituriin. Kiinnityimme seitsemäntoista kolmekymmentä erään
Saksalaisen kolmi-vitosen ”Halpa Rassin” viereen. N 61* 02' 9”
E 17* 09' 6” , noin kakskytt' kahdeksan mailia matkattuamme.
Paikka vaikutti erittäin
hiljaiselta. Rantahotelli toimi puoli-teholla, tilauksista riippuvaisena.
Kiinnittymisen, sähkön, suihkun
ja sosiaalitilat saimme seitsemänkymmenen paikallisen maksulla.
Paikka on kuin umpeen kasvaneen laskujoen vesijättömaalla ja varsinainen itikka-paratiisi. Patikoimme
noin kilometrin sisämaahan, näimme vanhat ruukki-yhteisön jäänteet, ja hieman taidetta, mutt' lopulta
hyönteiset voittivat.
Palasimme venelle ruokailemaan,
valmistautuen suihkuun sekä levolle.
Maanantaina 10.8 ”aikainen
tipu jyvän löytää”, näin oli myös
meillä. Tosin herätessämme Saksalainen
teki jo lähtöä. Kahdeksan aikaan teimme
samaa; Epävakaiseen: S.
Sw. 7 - 5 ms. Keliin. Suuntasimme aluksi kaakkoon heikossa
tuulessa. Päästyämme riittävästi
Itään; jouduimme vastaisiin navakoituviin tuuliin, joten jouduimme tukeutumaan peltiin.
Lähestyessämme Gävleä tuulen suunta muuttui aina vain
vastaisemmaksi sekä lisää navakoitui. Lopulta päädyimme satama haun
suhteen: mahdollisimman lähelle reittiä.
Paikannus osui Huseliihareniin. Satama sijaitsee Gävle vuonon
väylän pohjoisreunalla, muutamia
maileja länteen isojen alusten
reitiltä sekä pätkän koilliseen.
Saavuimme satamaan N 60* 43 6” E 17*
17' 1” kello puoli kolme iltapäivästä, kakskyt' kuus mailia takana. Kiinnityimme poijulla laituriin, erittäin
rauhallisen tuntuiseen. Hotelli,
pursiseura / vierasvenesatamaan. Tosin sataan paikallista valuuttaa ilman
sähköä. Olimme nauttineet jopa ” yleellisyyksistä” huokeammalla; se tuntuu kait olevan
paikkakunnittain. Ainoa jatkumo paikallisten
pursiseurain osalta oli ”masto-kakofonia”. Storan nostimella ei ollut väliä,
missä se on kiinni. Pikaisesti nautitun
”palan” jälkeen yritimme päästä yleisillä välineillä, bussilla, Gävlen keskustaan.
Epäsäännöllisen puolentunnin jaotuksella
kulkeviin emme kuitenkaan menneet, vaan suoraan metsään. Keräsimme mustaa
marjaa, sekä vadelmamarjaa. Juuri muuta nähtävää ei ollut kuin pieni sievä leikkimökki.
Joka päivä tuo illan tullessaan.
Maistelimme hieman viintä; sellaista minun makuista. Ilman viiletessä kippari
kömpis kajuuttaan minun jäädessä toviksi miettimään, miten tässä kalkatuksessa
saa unta. Eräs omituinen soundi irtosi
eräästä katamaraanista. Aikani kärsittyäni tätä poikkeavaa ääntä päätin
tehdä asialle jotain. Menin rannalle paikantamani veneen luokse ja olin sitomassa storan nostinta auton ulkorenkaaseen hilatakseni sen mastoon, kun eräs kaveri – saman asian tiimoilta - tuli
paikalle. Totesi, että hyvä idea,
toivottavasti oppisivat jotain. Loppuyö sujui erittäin rauhallisesti.
Tiistai 11.8 Sään suhteen
luvassa samaa kuin eilen, sateen uhka näytti todennäköisemmältä. Reitti oli nyt kunnolla merkitty.
Tuulikin samat 5 - ms. ja samalta suunnalta. Väliin kolmella purjeella tiukassa luovissa etenimme. Puolen päivän jälkeen sade peitti tienoon ja kippari siirtys sisänavigointiin. Väliin tuli vettä niin, että joutus' ottaan' gepsun avuksi paikannukseen. Aikansa kiusattuaan sade hellitti ja aurinko pääsi kuivattamaan.
Tuulikin samat 5 - ms. ja samalta suunnalta. Väliin kolmella purjeella tiukassa luovissa etenimme. Puolen päivän jälkeen sade peitti tienoon ja kippari siirtys sisänavigointiin. Väliin tuli vettä niin, että joutus' ottaan' gepsun avuksi paikannukseen. Aikansa kiusattuaan sade hellitti ja aurinko pääsi kuivattamaan.
Kuudentoista pintaan lähestyimme Ängskärin pienvene-kalastussatamaa ja camping- paikkaa. Reitti oli selvä, mutta
tikkujen sijainti suoraan auringon paisteessa; joten yksi jäi epäselväksi.
Itä-, Länsi-, vai mikä lie'. Valmistauduin kiertämään idän puolelta, mutt' see'
oli vika arvaus. Tikun rinnalle päästyämme kolahti !, ei mitenkään kovin, pikkasen päälle solmun
vauhdilla. Ensin pätkä pakilla, kun näytti olevan kiveä joka
puolella. Tikun toiselta puolen pääsimme perille. N 60* 29' 8” E 18* 04' 0” , Poiju / laituri, taasen sataseen paikallista.
Tuntui hinnat nousevan ja tason laskevan, eteläänpäin ajettaessa, vaikka
tulimme vain kolkyt' kaks' mailia. Satamakonttoria ei ollut, maksu laitettiin kirjekuoressa "postiin".
Ruokailtuamme lähdimme tutustumiskierrokselle. Metsä tuoksui raikkaalle päivällisen sateen jäljiltä.
Pistäydyimme kalasatamassa ja kamping alueella. Niemeke on valtava
luonnonsuojelu alue, monine vesijättölahdelmin.
Keskiviikko 12.8 Aamusta
normaaliin aikaan saimme itsemme liikkeelle. Päivästä luvattiin tuulista ja
poutaista 9 – 5 ms. NNW. Saisimme vahtia koko päivän puomia.
Puolen päivän jälkeen olimme Örebron paikkeilla ja päätimme polttoaine tankkauksesta, koska jatkossa emme vierailisi sellaisissa marinoissa, mistä saisimme dieseliä
ennen Suomea.
Otimme kiinnityksen erääseen
mainoksin varustettuun laituriin. Pieniä epäillyksiä heräsi:
Näin tämä on, ett' tiedot
muuttuvat; ja paikka sen mukaan:
Onneksi eräs kalastaja neuvoss',
ett' mailin verran eteenpäin löytyiss' sekä että tankkaus. Käväisimme
täyttämässä kahenkymmenen viiden litran verran.
Joutsenet kokoontuvat |
Jatkoimme Gräsön ja mantereen välistä kujaa
kohden Singön eteläkärkeä.
Siellä pitisi' olla tuore leirintä alue, sekä rauhallinen marina. Viidentoista
pintaan saavuimme camping alueen rantaa luodaten. Kapea kolmen metrin kuja
johti laitureihin, mutta paikoissa ei syyvyys riittänyt. Jätimme hyvästit
paikalle. Koneistimme länttä kohden etsien parempaa vaihtoehtoa. Muutaman
mailin päässä sijaitsi vanha ruukki Herräng; puoli kuusi illasta
saimme kiinni poiju / laituri
paikkaan N 60* 08' 2” E 18* 38' 6” . Suihku sijaitsi parakissa,
mutt' oli kuitenkin lämmin ja
märkä.
Ennen Ruattin matkan päättäjäisiä, pyttispannua ja suihkua, lähdimme paikallis' kierrokselle. Lahdelman
vastarannalla oli korkeat ruukin kuonakasat.
Mielenkiintoisen värisinä, puna-/ruskeina liuskekiven kaltaisia
kerrostumia. Vanhoja köysiradan jäännöksiä ym. Lopuksi kiersimme tehtaan, joka
oli osin toiminnassa, mutt' ei enää
vanhan-ajan valimona, sekä asuntolat ja
maat; jotka olivat nykyaikaisen ”mallin”
mukaan hyödynnetty.
Torstaina 13.8 Melkein ennen
heräämistä olimme liikkeellä. Päiväksi
luvattiin oikein oivaa keliä kotoa
kohden. Tuuli 9 – 7 ms. NNW.
Loppumatkan sivu-myötäistä.
Singö'n pohjoiskärkeen asti
joutuisimme käyttämään kaikkia kolmea purjetta, mutt' sitt' helpottaisi.
Seitsemän aikaan irroitimme viimeisen siteen Ruattiin' täll' reissull'.
Kohdistimme kaiken kotimaata kohden. Matka meni loistavasti. ”Isot laivat”
menivät sopivasti häiritsemättä. Singnilskär'ä lähestyttäessä alkoi tuntua,
ett' oliss' liikaa rätei' ylhääll';
pitkäst' aikaa. Laskin rievut
hetkeksi, jotta pääsimme saarten / kallioiden suojaan.
Kuusi ja puoli tuntia ja reilut
kolkyt' kolme mailia myöhemmin olimme
Eckerön Käringsundetissa, keula laiturissa ja perä poijussa. N 60* 13' 9” E 19* 32' 3” ruikuttamassa puheliaalta marinan pitäjältä
ilmais' lippua Eckerö Linelle;
Grisslehamniin.
Pääsisimme syömään tiskaamatta,
sekä hieman ”laattialla” pyörähtämään.
Perjantaina 14.8 Alkoi hieman matkaväsymys painaa; kaupassa piti käydä, sekä kannattaa
paikallista Käringsundet'n ”kulttuuria” / museota.
Alkavasta iltapäivästä pääsimme
liikkeelle. Lupaukset tuulten suhteen tuntuivat aluksi pitävän
paikkaansa. Poutaista 12 – 10 ms. NNW. Lähdimme tavoittamaan Hankoa vaikka tiesimme olevan kaukana. Rödhamniin
meillä oli mahdollisuus, joten vaihtelevissa tuulissa saavuimme yhdeksäntoista
pintaan poiju / laituriin. Karvan vajaat kolkyt' mailia. N 59* 59' 1” E20* 06' 1”. Kaunis satama
Välittömästi Seija ryykäsi
jonnekin; Saatuani paikat kuntoon;
saapui ylpeänä selittäen, ett' sauna on
sitt' parin tunnin päästä. Se' oli sitt' pika ruokaa, mutt' onneksi olimme
syöneet edellis' iltana hieman molempiin varastoihin.
Saunoimme ja kävimme uimassa ja
nautimme kotoisista oloista, vaikka olimme Ahvenanmaalla.
Lauantai 15.8 Tuntui kuin
olisi pakko päästä nopeasti
”kotiin”. Tuuli olosuhteet
huomioon ottaen 7 ms. W. NNW. Navakoituvana. Vaikutti kuin meidän kannattaisi seilata Kökarn'n kautta ja sieltä kaakko / itään.
Otimme määränpääksi Karlsbyhamn.
Kahdeksan jälkeen lähdimme
”vastaiseen ainoastaan auringon suhteen”. Miellyttävä tuuli
aina ”Munkki väylälle”, sitt'
joutus' ottaan pellin avuksi. Husö'ä
kaakkoon lähdettyämme tuuli
navakoitui kaiken aikaa. Ensin avo-tuulena lopulta kääntyi myötäiseksi.
Kääntyessämme Kökarn' n pohjoispäässä länteen mennessämme olisi pitänyt
reivata, mutt' tein kaiken voitavani
välttäkseni sen ja hyvin pääsimme Kalrsbyhamn' väylälle.
Viidentoista jälkeen kiinnityimme
paalu / laituri ; tuskin saimme kiinni, kun olisi pitänyt jo' maksaa. Sanoin
”kaverille”, ett' tulen varmasti maksamaan sen kakskyt ”Ecua”
mikäli jäämme tähän. N 59* 55'
2” E 20* 54* 0” . Mennessämme
hoitamaan yöpymis ”rästit” paikallisen ravintolan ”Savolais pääkokki” kysyi minulta hieman ”äkkiä”; mitä haluaisin
tarjota vaimolleni päivälliseksi;
vastasin: Hyvin laitettua lohta.
Asia jäi niin kuin lepäämään,
kunnes kaikkien toimien jälkeen olimme valmiit; Päivällisille.
Menimme ravintolan hovilta
kysymään, mikä olisi see' hyvin
laitettu lohi. Hää hieman pyöritteli
silmiään yrittäen selittää, ett' tänään heill'¨ei ole edes lohta listalla.
Selitin hänelle saamani lupauksen
antajaa: Tovin kuluttua lupasi hän saavamme ”hyvin laitetun lohen”.
Täydellisinen alkupaloineen, sekä kermassa haudutettua tasapainoisine
yrtteineen, mielestämme päivällinen oli
erittäin ”makuisa”.
”Olimme kuin lintukodossa”:
Eikä meillä ollut tietoakaan seuraavan päivä tiedotteista.
Sunnuntaina 16.8 Aamulla
kahdeksan maissa laitureilla kulkiessain kuulin puheita: Lännen-suuntaisista tuulista, jopa toista kymmentä ms. Päätin silloin, ett' seilaisimme Kökaren
pohjoispään kautta. Suuntamme oli ensin
pohjois / luode /kaakkoon -, ja sitten itään.See' lisäisi
matka-aikaa parilla tunnilla, mutt' olisi helponpi kuin eteläinen reitti. Länsi pään aukolla oli tosiaan aikamoinen
”myräkkä”. Vaivoin pääsimme koneella vastaisessa ulos ja kakkos reivatut rievut
salkoon. Sitt' maistui matkan teko.
Päästyämme Kökaren pohjoispään ohi, tuuli laantui ”täysin”;
Koneistimme aivan Utön
pohjoismerkille asti, josta otimme suunnan kohden
Vänötä, sekä saimme hieman ”myödistä”
avuksi. Matkalla näimme mm. kelluvia saaria, outoja pilvimuodostelmia ja merikotkan.
Iltasella kahdenkymmenen jälkeen
otimme kiinni Vänön laituriin neljäntenä veneenä.
Kaikkeen väsyneenä paneuduimme
ajoissa punkkaan.
Maanantaina 17.8 Aamusta
kahdeksan maissa teimme lähtöä reissumme viimeiselle etapille. Myötäisille
tuulille 5 – 7 ms. W. SW. Lähdimme purjehtien, joka oli pelkkää
odotusta perille pääsystä; vaikka tuuli kuljetti mukavasti, toivoi tämän
loppuvan.
Kuudentoista jälkeen kiinnityimme
kotilaituriin.
Kuusi viikkoa ja kolme päivää
reissasimme.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jätähän tiedon käynnistäsi, kiitos!