Sundsvalista Hankoon

Keskiviikko  05.8  Heräsimme aivan normaaliin aikaan, mutt'  luonto ei ollut mukautunut.

Kuitenkin kymmenen aikaan lähdimme uusin öljyin ja suodattimin koneistamaan utuiseen  Indalsälvin  suun suuntaan. Hyvästä kelistä ei tietoakaan;  1 – 2 ms  S.  SE.   Tuuleton pelti-keli, laitoimme ”mustan miehen”  ohjaimiin, joten oli aikaa seurailla näkymiä sekä luontoa.

Saimme nähtävillemme ”Örnin", sekä ”sällin”,  ja merimetsojen kotisaaren; muuten siirtymämatka oli tapahtumaköyhä.

Eihän matkassa tarvi olla dramatiikkaa ollakseen kiinnostava, mutt' purjehtijalle merkitsee paljon  tuuli, merenkäynti, ja kaikki se  siihen liittyvä;  ne tuottavat  kehossa sellaisia kemikaaleja, jota ei muut ymmärrä.

Neljäntoista paikkeilla saavuimme lahdelmaan, jonka suussa oli vanhan Ruukin satama,  lahdelmassa muutama saari, haarakkeiden pohjassa makasi rauhoitettuja hylkyjä.

Löysimme paikan;  Gunvor  &  Åke Kjellströmin   pitämän vierasvenesataman 

Lill – Lubbanin  saaresta.  N 62* 10' 3”  E 17* 31' 0”  poiju / laituri paikan.  Neljän tunnin koneistuksen jälkeen. Paikalla oli puolenkymmentä venettä.  Rantauduttuamme saimme  tervetuliais halauksen  Gunvor'a, sillä Åke oli viemässä lapsenlapsia  ”maa-yhteyteen” ?. Yöpymis maksu oli kuusikymmentä paikallista;  sisältäen saunan, soutuveneen, sekä ”PuuCeen”. 

Rantantumisen jälkeen, lähdimme luonto-polulle. Seija oli varautunut muutamin muovipussein, jotka täyttyivät nopeasti; mustikoista, sekä sienistä. Rannalla eräs vanhempi mies kysyi: Mistä olimme löytäneet noin paljon sieniä ja marjoja. Kerroimme paikat.

Aterioinnin jälkeen; oli  soutumaraton.  Vajaan kilometrin matka  ”Vanhan-ruukin”  laitureille.

Muutaman tunti kävelyä Galtströmsbrukissa sekä kirkolla, joka oli vaatimaton ruukkiin

verrattuna.  Palasimme takaisin  ”hylky-ryppäiden”  yli satamaan saunan lämmitykseen. Vedet oli pumpattava käsipumpuin; läheisestä suosta;  /  merestä.

Kävimme uimassa useista vanhan-ajan laituri-arkku -kielloista huolimatta.

Nautimme suunnattomasti paikan eristynäisyydestä; mikä ei ehkä ole paikan pitäjien mieleen.

Torstai  06.8.   Hieman aiemmin kuin edelliss päivänä pääsimme liikkeelle.

Keliolosuhteet tuntuivat paranemaan, mutt' edelleen joutuiss' työnteleen pellillä. Luvassa oli  2 – 7 ms.  S. SE.  Sellaista erittäin tiukkaa luovia,  ST'n – ja pellin avulla. Poukkoilimme muutamissa lahdelmissa, jotka näyttivät erittäin suotuisilta kiinnittäytymiseen, mutta rannat kivikkoisia, karuja sekä luontaantyöntäviltä; kuten veden itärannalla, Suomen puolella. Täällä saattoi poikkeuksena olla, että pääsit hyvin rantaan, mutta ”koukulle” ei löytynyt sopivaa paikkaa tai syvyttä.

Stocka'  mainitaan joissain julkaisuissa määrätyille tuulille suojaisaksi satamaksi. Mutt'  meille se ei nyt  käynyt,  koska yltyvä tuuli oli idän / etelän välistä ja sataman suu oli

saman suuntainen. Vene kieppui tunnin toista;  etsiessämme päivittäis tavara kauppaa.

Sellaista ei paikalla ollut; ainoastaan ”turisti-krääsää”.  Pitkään ei päätöstä tarvinut miettiä.

Palaisimme hieman takaisin;  Mellanfjärdeniin.

Sataman sisääntulon löydettyämme ajo ei tuottanut ongelmia. Ainoastaan sekavalta näyttävä kalastaja kylä.  Rauhallisesti lehestyessämme näimme vierasvene-sataman ”kyltin” äärimmäisenä lahdelman itä laidalla. Siitä jatkui punaiseksi maalattujen vene-vajojen rivistö. Laituri oli tosin vain muutaman veneen mittainen, ”makasiini - laituri”. Etäisinpään nurkkaan menimme, se oli sääennusteisiin nähden ”sopiva”.   N 61* 57' 4”  E 17* 20' 6” .

Kiinnityimme  viidentoista jälkeen, melkein kaksikymmentäviisi mailia koneistusta. Paikallisen ”boj-laiturin” sekä sosiaalitilojen suhteen satanen ei tuntunut kohtuuttomalta

Käväisimme suosimassa kylä-kauppaa ostoksilla. Ruokailimme, tutustuimme paikkaan, kunnes eräs ”papparainen” käveli ”lehmänkello” kourassa; ilmoittaen, ett' kello on täys'.

Kahdeksantoista jälkeen olit omillasi;  kaikki sulkeutui: Kaupat, Ravintolat, sekä ”krääsä” ja Myymälät. Juuri ku' Seija pääsis' vauhtiin. 

Jouduimme laahustamaan kylän-raittia auringonlaskun suuntaan.

Tarjolla oli joenvartta molenpiin suuntiin. Vailla merkittäviä  ajankohtaisuuksia. Tärkein taisi olla naisten sauna.

Kyllä hän huhuili, ”suhkutellessani” saunan ikkunasta moneen otteeseen;  ett' tuu' vaan, ei tääll' ketään muita ole.

Suihkusta palatessani, viereisen veneen kaveri kysäisi, ett' onko minulla laitetta jolla voisi ladata;  ”kännyä”, kameraa ja käyttää ”tietsikaa”. Sanoin; jos heillä olis yksi haaroitus rasia niin meiltä löytyis toinen. Jostain hän taikoi / lainasi, sekä sai meidän rasian. 

Puolen yön maissa käydessäni punkkaan katsoin, vieläkö hän istui ”läppärin” kanssa lyhyen johdon päässä laiturilla. Yö oli kirkas ja täysikuu losti taivaalla.

Perjantai   07.8.  Aikaisin toivekkaana heräsimme aamu toimille. Keli näytti pilviseltä; ja heikko tuuliselta, sekä erittäin sateiselta. Kuitenkin ennusteiden mukaan, piti olla  1 – 7 ms.

S.SE / S. Poutainen.

Niitä aamutoimia tehdessä ilman-kosteus lisääntyi, puski kattavaa sumu-harsoa lahdelman ulkopuolelle.

Yhdeksän aikaan irrottautuessamme lähti eräs pursi matkaan.  Sillä näytti olevan ”tutka” mastossa. Yritimme seurata sitä; muutaman mailien matkalla kuitenkin kadotimme sen. Joten turvauduimme omiin tuttuihin mittareihin sekä  ”järkeemme”. Annoimme pisteet Gepsulle, matkaa ja syyvyyttä jouduimme tarkkailemaan. Näillä tiedoilla selvitimme itsemme väljemmille vesille.  Avoimeen päästyämme olosuhteet muuttuivat lähemmäksi ennusteita. Suunta-haarukka, matka vaihteleva etelä lounainen;  tuuli / navakkuus; olemattoman  vaihteleva, ja vastainen. Keulapurjein koneella höystettynä, tiukassa luovissa etenimme  Hölick' ä  kohden.

Iltapäivästä puoli neljän aikaan saavuimme   Hölick' n.   N 61* 37' 5”  E 17* 26' 1” . Tämä paikka oli pakon sanelema, koska seuraava satama oli melkoisen matkan päässä. Marina sijaitsee luode / kaakko -suuntaisessa niemekkeessä, etelän suuntaan avautuvassa lahdelmassa. Niemen eteläranta erittäin karikkoinen, joten lähestyminen oli tarkkaa puuhaa. Hyvin merkittyä väylää sai onneksi kuitenkin ajella lahdelmaan.

Vieraslaiturit näyttivät olevan varatut, joten jäimme laiturin päähän kylki-kiinnitykseen. Hetken ehdimme siinä ihmetellä, kunnes eräs vene teki lähtöä. Vaihdoimme paikkaa, ja saimme puomilaituri paikan viiteenkymmeneen paikallista. Sosiaalitilat olivat hieman kauenpana, joten meille niistä ei ollut iloa.

Vierailimme kylän Kappelissa, sen sisälläkin, kalastaja-puodeissa, sekä muutenkin kylällä.. Ostoksia varten täytyi taivaltaa muutaman kilometrin päässä olevan Camping paikan ”kioskille”, mutt' siell'  ei ollu meille mitään. Falukorvia, Sips ja jätskiä; siinä tais' tarjoilu tulla.

Seija kävi kuvaamassa auringonlaskua eri rannoilla; palaten hieman pettyneenä, en tiedä mikä oli pettymyksen syynä (latojan huomio: kun en uskaltautunut uimaan...).

Lauantai   08.8.   Aamusta kahdeksan aikoihin suunnistimme samaan suuntaan;  sekä saman suuntaisiin  tuuliin.   Luvassa oli pilvi-poutaa ja hieman aurinkoa.

Tuuli  7 – 9 ms  S. SE.S .  Erittäin vastaisia sinne'  päin seilaileville. Lähdimme tutuksi tulleella yhdistelmällä:  ST-  ja  Pelti. Puskimme yhdistelmällä voimistuvaan tuuleen.

Olimme valinneet kohteeksemme Söderhamnin.

Matkaa linnuntietä vajaat kolkyt mailia. Seitsemän tuntia  ”venkoiltuamme”,  saavuimme varsinaiseen ”muta-ojaan” eli syvään, kapeaan merenlahteen. Siinä ei ollut varsinaista muta-ongelmaa, vaan siellä ei päteneet mitkään veneilylait. Jokainen, joka pystyi ajamaan nopeammin tai röyhkeämmin oli  ”niskanpäällä”.

Onneksi kyseessä oli suurelta osin paikallinen veneily. Perille päästyämme näimme venepoliisi  partion, jonka piti huolehtia  ”Vuonon”  liikenteestä,  (mutt' hee'  näyttivät  pysäköineen veneensä vuonon alku-lähteille taukoilemaan).

Viidentoista maissa  tavoitimme  Söderhamnin. Reilun seitsemän tunnin ja kolmenkymmenen kolmen mailin jälkeen. Lähestyimme poiju / laituri paikkaan. 

N  61* 18' 3” E  17*04' 0” .  Katselimme, kun eräs  kolkytjalkanen konevene putsasi itselleen  pohjia kiinnittyäkseen.  Pohjasta nousi penkkejä, polkupyöriä sekä muuta sekalaista puu / metallijätettä.  Tovin heiteltyään tavaraa laiturille, asettui hän paikkaansa.

Olimme hieman varauksellisia, josko joutuisimme samanlaisiin puuhiin.

Rantautumismuodollisuudet tapahtuivat kommelluksitta vajaan sadan metrin päässä silloista, jotka olivat kylän / kaupungin keskeisellä paikalla. Siltojen yli tuntui tapahtuvan  kaikki liikkuminen. Shell-huoltamo sillan kupeessa hoiti vierasvenesataman bookauksia.  Seitsemänkymmenen paikallisen rahan turvin saimme kiinnityksen sekä parakissa olevat sosiaalitilat käyttöömme. Pian saavuttuamme paikalle sataman yllätti sähkökatkos. Meitä se ei kuitenkaan paljoa haitannut, Kynttilän valossa hoidimme rantautumisrituaalit.

Paikastamme muutaman kymmenen metrin päässä oli sosiaaliparakki  A/ B . Oletimme ensin; ett'  A  olisi naisten ja  B miesten. Mut' asia ei ollut niin yksinkertainen. Me vuorot-telimme  A:n suhteen. Kävimme yhdessä suhkussa, kertomatta asiasta kenellekkään.

Tosiasiassa avaimemme eivät pelanneet ”logisesti” ; vaan aivan ”anaseksisesti”.

Käväisimme pikaisesti paikallisessa ale-liikkeesä ruoka  ostoksilla. Ruokailimme ”sillai”

nopeasti. Seitsemäntoista jälkeen olimme jalotellen liikenteessä. Tutustuimme paikkaan, jonka norjalaiset ja suomalaiset emigrantit olivat tavallaan joskus perustaneet. Isosta paikasta ei ollut kyse.

Kaupunkikierroksella sattui olemaan ”paikallisten mobilistien” näyttely; kera lieve-ilmiöin. 

Me kävimme katsastamassa Ulrika Eleonora kirkon kauniine kirkkomaineen ja kukkaisloistoineen sekä muutamat rauhalliset kadut ja rakennukset. Palasimme venheelle ehjin - nahoin kaikesta metelistä ja melskeestä huolimatta. 

Sunnuntaina aamusta  09.8  heräsimme ”jo” ennen ylösnousua. Pikaisen aamupalan jälkeen lähdin ”viimekäden” kierrokselle. Tiesin, ett' naapurissa ollaan yhtä tarkkoja kirkonmenojen suhteen kuin meillä kotona. Säntäsin oikopäätä ”Kappeliin” ottaakseni muutaman sisäkuvan hyvin hoidetusta Ulrika Eleonorasta, mm uruista

Tehtyäni tarvittavat ”salaatti” ostokset palasin veneelle ja irrottauduimme puolen päivän maissa.

Suuntasimme edelleen etelään.  Lupauksia oli  9 – 5 ms.  SSE. S. SW.  Yrityksenä saavuttaa vajaan kolmenkymmenen mailin päässä oleva  Axmar Bruk. Matkalla näimme mm. erikoisen saunan/uimakopin ja auringon siivilöityvän pilvien läpi

Pelkkää peltiä tarjoimme ”rännissä”.  Avoimeen päästyämme kakkos reevuin, tarkasti luovien, saavuimme erittäin kiviseen rannikon läheiseen väylään. Siitä johti mielestäni

erittäin huonosti viitotettu väylä  Axmar Brukiin . Olimme joskus aiemmin ”törmänneet”   näihin ”ruottalaisten klockiin”, outoihin merimerkkeihin . Niiden havaittemisessa pitäisi olla paikallistuntemusta. 

Lopulta kippari huomasi lännen puolella olevan vierasvenesatamaan, johon johti karikkoinen reitti hylkeidensujelualueen poikki laituriin. Ensin piti kyllä  kiertää muutama saari pohjoisen kautta, jotta pääsisimme laituriin. Kiinnityimme seitsemäntoista kolmekymmentä erään Saksalaisen kolmi-vitosen ”Halpa Rassin” viereen.  N 61* 02' 9”  E 17* 09' 6” , noin kakskytt' kahdeksan mailia matkattuamme.

Paikka vaikutti erittäin hiljaiselta. Rantahotelli toimi puoli-teholla,  tilauksista riippuvaisena.

Kiinnittymisen, sähkön, suihkun ja sosiaalitilat saimme seitsemänkymmenen paikallisen maksulla.

Paikka on kuin umpeen kasvaneen laskujoen vesijättömaalla ja varsinainen itikka-paratiisi. Patikoimme noin kilometrin sisämaahan, näimme vanhat ruukki-yhteisön jäänteet, ja hieman taidetta, mutt' lopulta hyönteiset voittivat.

Palasimme venelle ruokailemaan, valmistautuen suihkuun sekä levolle.

Maanantaina  10.8  ”aikainen  tipu  jyvän löytää”, näin oli myös meillä.  Tosin herätessämme Saksalainen teki jo lähtöä.  Kahdeksan aikaan teimme samaa;   Epävakaiseen:  S.  Sw.  7 - 5 ms. Keliin.  Suuntasimme aluksi kaakkoon heikossa tuulessa. Päästyämme riittävästi  Itään;  jouduimme vastaisiin navakoituviin  tuuliin, joten jouduimme tukeutumaan peltiin.

Lähestyessämme  Gävleä tuulen suunta muuttui aina vain vastaisemmaksi sekä lisää navakoitui. Lopulta päädyimme satama haun suhteen: mahdollisimman lähelle reittiä.

Paikannus osui Huseliihareniin. Satama sijaitsee  Gävle vuonon  väylän pohjoisreunalla, muutamia  maileja länteen isojen alusten reitiltä sekä pätkän koilliseen.

Saavuimme satamaan N 60* 43 6”  E  17* 17' 1” kello puoli kolme iltapäivästä, kakskyt' kuus mailia takana. Kiinnityimme poijulla laituriin, erittäin rauhallisen tuntuiseen.  Hotelli, pursiseura / vierasvenesatamaan. Tosin sataan paikallista valuuttaa ilman sähköä. Olimme nauttineet jopa ” yleellisyyksistä” huokeammalla; se tuntuu kait olevan paikkakunnittain. Ainoa  jatkumo paikallisten pursiseurain osalta oli ”masto-kakofonia”. Storan nostimella ei ollut väliä, missä se on kiinni. Pikaisesti nautitun  ”palan” jälkeen yritimme päästä yleisillä välineillä, bussilla, Gävlen keskustaan. Epäsäännöllisen  puolentunnin jaotuksella kulkeviin emme kuitenkaan menneet, vaan suoraan metsään. Keräsimme mustaa marjaa, sekä vadelmamarjaa. Juuri muuta nähtävää ei ollut kuin pieni sievä leikkimökki.

Joka päivä tuo illan tullessaan. Maistelimme hieman viintä; sellaista minun makuista. Ilman viiletessä kippari kömpis kajuuttaan minun jäädessä toviksi miettimään, miten tässä kalkatuksessa saa unta. Eräs omituinen soundi irtosi eräästä katamaraanista. Aikani kärsittyäni tätä poikkeavaa ääntä päätin tehdä asialle jotain. Menin rannalle paikantamani veneen luokse ja olin sitomassa storan nostinta auton ulkorenkaaseen hilatakseni sen mastoon, kun eräs kaveri – saman asian tiimoilta  - tuli paikalle.  Totesi, että hyvä idea, toivottavasti oppisivat jotain. Loppuyö sujui erittäin rauhallisesti.

Tiistai 11.8    Sään suhteen luvassa samaa kuin eilen, sateen uhka näytti todennäköisemmältä.  Reitti oli nyt kunnolla merkitty.

Tuulikin samat  5  -  ms.  ja samalta suunnalta. Väliin kolmella purjeella tiukassa luovissa etenimme. Puolen päivän jälkeen sade peitti tienoon ja kippari siirtys sisänavigointiin. Väliin tuli vettä niin, että joutus' ottaan' gepsun avuksi paikannukseen. Aikansa kiusattuaan sade hellitti ja aurinko pääsi kuivattamaan.

Kuudentoista pintaan lähestyimme Ängskärin pienvene-kalastussatamaa ja camping- paikkaa. Reitti oli selvä, mutta tikkujen sijainti suoraan auringon paisteessa; joten yksi jäi epäselväksi. Itä-, Länsi-, vai mikä lie'. Valmistauduin kiertämään idän puolelta, mutt' see' oli vika arvaus. Tikun rinnalle päästyämme kolahti !,  ei mitenkään kovin, pikkasen päälle solmun vauhdilla. Ensin  pätkä  pakilla, kun näytti olevan kiveä joka puolella. Tikun toiselta puolen pääsimme perille.  N 60* 29' 8”  E 18* 04' 0” ,  Poiju / laituri, taasen sataseen paikallista. Tuntui hinnat nousevan ja tason laskevan, eteläänpäin ajettaessa, vaikka tulimme vain kolkyt' kaks' mailia. Satamakonttoria ei ollut, maksu laitettiin kirjekuoressa "postiin".

Ruokailtuamme lähdimme tutustumiskierrokselle. Metsä tuoksui raikkaalle päivällisen sateen jäljiltä. Pistäydyimme kalasatamassa ja kamping alueella. Niemeke on valtava luonnonsuojelu alue, monine vesijättölahdelmin.

Keskiviikko  12.8   Aamusta normaaliin aikaan saimme itsemme liikkeelle. Päivästä luvattiin tuulista ja poutaista   9 – 5 ms.  NNW. Saisimme vahtia koko päivän puomia.

Puolen päivän jälkeen olimme Örebron paikkeilla ja päätimme polttoaine tankkauksesta, koska jatkossa emme vierailisi sellaisissa marinoissa, mistä saisimme dieseliä ennen Suomea.

Otimme kiinnityksen erääseen mainoksin varustettuun laituriin. Pieniä epäillyksiä heräsi:

Näin tämä on, ett' tiedot muuttuvat; ja paikka sen mukaan:  Onneksi eräs kalastaja neuvoss',  ett' mailin verran eteenpäin löytyiss' sekä että tankkaus. Käväisimme täyttämässä kahenkymmenen viiden litran verran.

Joutsenet kokoontuvat

Jatkoimme  Gräsön ja mantereen välistä kujaa kohden  Singön eteläkärkeä. Siellä pitisi' olla tuore leirintä alue, sekä rauhallinen marina. Viidentoista pintaan saavuimme camping alueen rantaa luodaten. Kapea kolmen metrin kuja johti laitureihin, mutta paikoissa ei syyvyys riittänyt. Jätimme hyvästit paikalle. Koneistimme länttä kohden etsien parempaa vaihtoehtoa. Muutaman mailin päässä sijaitsi vanha ruukki  Herräng;  puoli kuusi illasta

saimme kiinni poiju / laituri paikkaan  N 60* 08' 2”  E 18* 38' 6” . Suihku sijaitsi parakissa,

mutt' oli kuitenkin lämmin ja märkä.

Ennen Ruattin matkan päättäjäisiä, pyttispannua ja suihkua, lähdimme paikallis' kierrokselle. Lahdelman vastarannalla oli korkeat ruukin kuonakasat.  Mielenkiintoisen värisinä, puna-/ruskeina liuskekiven kaltaisia kerrostumia. Vanhoja köysiradan jäännöksiä ym. Lopuksi kiersimme tehtaan, joka oli osin toiminnassa, mutt'  ei enää vanhan-ajan valimona,  sekä asuntolat ja maat;  jotka olivat nykyaikaisen ”mallin” mukaan hyödynnetty.

Torstaina  13.8  Melkein ennen heräämistä olimme liikkeellä.  Päiväksi luvattiin oikein oivaa  keliä kotoa kohden. Tuuli  9 – 7 ms.  NNW.  Loppumatkan sivu-myötäistä.

Singö'n pohjoiskärkeen asti joutuisimme käyttämään kaikkia kolmea purjetta, mutt' sitt' helpottaisi. Seitsemän aikaan irroitimme viimeisen siteen Ruattiin' täll' reissull'. Kohdistimme kaiken kotimaata kohden. Matka meni loistavasti. ”Isot laivat” menivät sopivasti häiritsemättä. Singnilskär'ä lähestyttäessä alkoi tuntua, ett' oliss' liikaa rätei' ylhääll';  pitkäst' aikaa. Laskin rievut  hetkeksi, jotta pääsimme saarten / kallioiden suojaan.

Kuusi ja puoli tuntia ja reilut kolkyt' kolme mailia myöhemmin olimme  Eckerön Käringsundetissa, keula laiturissa  ja perä poijussa.  N 60* 13' 9”  E 19* 32' 3”  ruikuttamassa puheliaalta marinan pitäjältä ilmais' lippua Eckerö Linelle;  Grisslehamniin.

Pääsisimme syömään tiskaamatta, sekä hieman ”laattialla” pyörähtämään.

Eckerön venevajoja

Perjantaina  14.8   Alkoi hieman matkaväsymys painaa;  kaupassa piti käydä, sekä kannattaa paikallista Käringsundet'n ”kulttuuria” / museota.

Alkavasta iltapäivästä pääsimme liikkeelle. Lupaukset tuulten suhteen tuntuivat aluksi pitävän paikkaansa.  Poutaista  12 – 10 ms. NNW.  Lähdimme tavoittamaan  Hankoa vaikka tiesimme olevan kaukana. Rödhamniin meillä oli mahdollisuus, joten vaihtelevissa tuulissa saavuimme yhdeksäntoista pintaan poiju / laituriin. Karvan vajaat kolkyt' mailia.    N 59* 59' 1”  E20* 06' 1”. Kaunis satama

Välittömästi Seija ryykäsi jonnekin;  Saatuani paikat kuntoon; saapui ylpeänä selittäen, ett'  sauna on sitt' parin tunnin päästä. Se' oli sitt' pika ruokaa, mutt' onneksi olimme syöneet edellis' iltana hieman molempiin varastoihin.

Saunoimme ja kävimme uimassa ja nautimme kotoisista oloista, vaikka olimme Ahvenanmaalla.

Lauantai  15.8   Tuntui kuin olisi pakko päästä nopeasti  ”kotiin”.  Tuuli olosuhteet huomioon ottaen  7 ms. W. NNW. Navakoituvana.  Vaikutti kuin meidän kannattaisi seilata  Kökarn'n kautta ja sieltä kaakko / itään. Otimme määränpääksi  Karlsbyhamn.

Kahdeksan jälkeen lähdimme ”vastaiseen ainoastaan auringon suhteen”. Miellyttävä tuuli

aina ”Munkki väylälle”, sitt' joutus' ottaan pellin avuksi. Husö'ä  kaakkoon  lähdettyämme tuuli navakoitui kaiken aikaa. Ensin avo-tuulena lopulta kääntyi myötäiseksi. Kääntyessämme Kökarn' n pohjoispäässä länteen mennessämme olisi pitänyt reivata, mutt' tein kaiken voitavani  välttäkseni sen ja hyvin pääsimme Kalrsbyhamn' väylälle.

Viidentoista jälkeen kiinnityimme paalu / laituri ; tuskin saimme kiinni, kun olisi pitänyt jo' maksaa. Sanoin ”kaverille”, ett' tulen varmasti maksamaan sen kakskyt  ”Ecua”  mikäli jäämme tähän.  N 59* 55' 2”  E 20* 54* 0” . Mennessämme hoitamaan yöpymis ”rästit” paikallisen ravintolan ”Savolais pääkokki”  kysyi minulta hieman ”äkkiä”; mitä haluaisin tarjota vaimolleni päivälliseksi;  vastasin:  Hyvin laitettua lohta.

Asia jäi niin kuin lepäämään, kunnes kaikkien toimien jälkeen olimme valmiit; Päivällisille.

Menimme ravintolan hovilta kysymään, mikä olisi see' hyvin laitettu lohi.  Hää hieman pyöritteli silmiään yrittäen selittää, ett' tänään heill'¨ei ole edes lohta listalla.  

Selitin hänelle saamani lupauksen antajaa: Tovin kuluttua lupasi hän saavamme ”hyvin laitetun lohen”. Täydellisinen alkupaloineen, sekä kermassa haudutettua tasapainoisine yrtteineen,  mielestämme päivällinen oli erittäin ”makuisa”.

”Olimme kuin lintukodossa”: Eikä meillä ollut tietoakaan seuraavan päivä tiedotteista.

Sunnuntaina  16.8    Aamulla kahdeksan maissa laitureilla kulkiessain kuulin puheita:  Lännen-suuntaisista tuulista,  jopa toista kymmentä  ms. Päätin silloin, ett' seilaisimme Kökaren pohjoispään kautta.  Suuntamme oli ensin pohjois  / luode   /kaakkoon -, ja sitten itään.See' lisäisi matka-aikaa parilla tunnilla, mutt' olisi helponpi kuin eteläinen reitti.  Länsi pään aukolla oli tosiaan aikamoinen ”myräkkä”. Vaivoin pääsimme koneella vastaisessa ulos ja kakkos reivatut rievut salkoon. Sitt' maistui matkan teko.

Päästyämme Kökaren  pohjoispään ohi, tuuli laantui ”täysin”; Koneistimme aivan Utön

pohjoismerkille asti, josta otimme suunnan kohden Vänötä, sekä saimme hieman  ”myödistä” avuksi. Matkalla näimme mm. kelluvia saaria, outoja pilvimuodostelmia ja merikotkan.

Iltasella kahdenkymmenen jälkeen otimme kiinni Vänön  laituriin neljäntenä veneenä.

Kaikkeen väsyneenä paneuduimme ajoissa punkkaan.

Maanantaina   17.8  Aamusta kahdeksan maissa teimme lähtöä reissumme viimeiselle etapille. Myötäisille tuulille  5 – 7 ms.  W. SW. Lähdimme purjehtien, joka oli pelkkää odotusta perille pääsystä; vaikka tuuli kuljetti mukavasti, toivoi tämän loppuvan.

Kuudentoista jälkeen kiinnityimme kotilaituriin.

Kuusi viikkoa ja kolme päivää reissasimme.